Yksi asia joka minua ärsyttää on se että kun keskustelee jonkun kaverin kanssa joka on äiti niin pitää aina olla mielessä se että hänen ongelmat on varmasti isommat kuin minun ongelmat koska hänellähän on lapsi ja vielä enemmän jos on lapsia. Se ärsyttää välillä että äidit niin ajattelee. Moni, ei kaikki, on sitä mieltä että jos ei ole lapsia niin ei ymmärrä tästä maailmasta yhtään mitään. Lapsettomilla ei ole ongelmia, ne nukkuu kaiket yöt kunnolla, päivällä kaikki sujuu kuin tanssi, siivoaminen on niin helppoa, ruokailu on helppoa ja ruoan laitto. Varsinkaan ei saa kertoa ongelmista äideille. Se on kirosana jos äidille sanoo että on väsynyt koska eihän nyt lapseton voi olla väsynyt, mistä se nyt olisi väsynyt tai uupunut koska se saa nukkua kaiket yöt ja ei ole huolen häivää kun ei niitä lapsia ole. 

Välillä miettii että millaista elämää on ne lapselliset elänneet ennen lapsia, ei mitään huolia, aina saanut nukuttua? Miten niin ei lapseton voi ollut uupunut? Miksi ei voi? Tottakai voi! ja voi myös olla väsynyt! Nukkua huonosti! Jaa lapselliset pitää sitten väsyneenä hoitaa ne lapset mutta lapsettomat pitää väsyneen käydä töissä ja myös hoitaa sitä kotia vaikka ei niitä lapsia ole. Nyt varmasti joku yksinhuoltaja alkaa miettimään että miten ne, ne on yksin ja pitää hoitaa kaikki.

Minulla on moni ystävä joka on lapsien jälkeen tullut ihmeelliseksi. Aina on lapset, vaikka minä olen lapsirakas ihminen ja ehdotan tapaamista lasten ehdoilla, puistoissa tai ihan missä vaan niin ei. Moni facebook kaveri päivittää koko ajan niitä negatiivisia puolia ja asiat mitä ei mene niin kuin ne haluaa. Niitä lukiessa niin melkein haluaa putket kiinni ettei ikinä tulisi omia lapsia kun se näyttää olevan niin hankalaa ja tyyliin elämä loppuu siihen. 

Kaikki valittaa facebookissa kun elämä muuttuu niin paljon kun se lapsi tulee siihen. Ei ole enää niin paljon omaa aikaa kun silloin kun lapsi ei ollut. Ihan oikeesti, minä jopa sen tiedän vaikka ei ole lapsia. Se nyt vaan on niin että järkikin sanoo että elämä muuttuu kun tulee lapsia ja jos olet kotona sen lapsen kanssa niin hän pyörii siinä koko ajan, mutta olet tehnyt sen päätöksen jo silloin kun hänet olet hankkinut. Jotkut kyllä luulee että lapsia vaan tulee ja sitten elämä jatkuu kun ennen. 

Tämä aihe tuli mieleen kun minulla on yksi ystävä joka asuu pitkä matka. Ollaan periaatteessa vaan yhteydessä whatsappin kautta. Olen ehdottanut tapaamista koska ei olla kohta 10 vuoteen nähty. Minä olen ehdottanut sitä että minä ja mieheni menisi heille koska meillä on helpompi matkustaa kun ei ole lapsia. Tai että käytäisiin kahvilla kun hän täällä päin liikkuu kun hänen vanhemmat asuu täällä. Mutta ei. Olen antanut asian nyt olla, jos hän ei sitä halua niin ei halua. Aina kun ennen otin asian puheeksi niin siihen hän ei edes vastannut mitään vaan oli muutama päivä hiljaista. Hän lähettää minulla hirveesti viestejä ja kaikkea. Hän kirjoitti paljon kun hän oli raskaana nyt viimeksi ja minä kuitenkin kirjoitin aina takaisin ja kyselin vointia tai kun hänellä on ollut muita huolia. Mutta kun minä kirjoitan jotain omasta elämästäni, hän ei edes viitsi siihen vastata tai jos minä laitan samanlaisia asioita mitän hän aina laittaa, ei mitään. Onko ne niin ei kiinnostavia juttuja? Onko hän myös sitä mieltä että kun hänellä on lapsia niin hänen ei tarvitse kuunnella minun huolia? Ei tarvitse olla minun kanssa samaa mieltä mutta kuitenkin voisi näyttää että myös hän välittää. En jaksa sellaisia ihmisiä

Toinen ystävä, ei ole edes lapsia ja tämä ystävä on istunut jo monta vuotta kotona sairaslomalla. Olen yrittänyt ehdottaa kahvittelua tai tapaamista myös hänen kanssa, ei. Heti  kun ehdotan niin hän on kyllä mukana siinä mutta sitten se jää siihen, päivämäärää ei koskaan sovita eikä siitä sitten enempää puhuta. Aina on kiire, aina on sitä ja tätä. Päätin että hän saa nyt ihan oikeasti ottaa yhteyttä jos hän haluaa, minä en jaksa enää. Jos hän haluaa tavata niin hän myös jäjestää niin että hän pystyy tapaamaan. Ei jaksa. Kyllä minullakin on omat kiireeni ja minä olen kuitenkin töissä. En halua sellaisia ystäviä. Saa olla.