Mitä tehdä kun miehen lapsi ärsyttää? Valittaa, vinkuu, jankkaa, ei usko kun sanotaan ym. Minulla on iso ongelma. Minun miehellä on lapsi, tytär, joka asuu eri maassa joten ne ei saa olla yhdessä kovin usein ja sitten jos minä olen mukana niin tiedän jo etukäteen että minun hermot ei kestä sen lapsen kanssa. Okei olisin voinut tietysti jäädä kotiin ja antaa miehen mennä matkalle yksin mutta matka oli pitkä ja oli sukujuhlat johon minäkin oli kutsuttu. 

Miehen lapsi ärsyttää minua niin paljon että hermot menee. Tyttö on kopio omasta äidistään ja se varmaan isoin syy että lapsi ärsyttää minua koska en voi sietää hänen äitiä. 

Lapsi vinkuu. En voi sietää lapsia jotka vinkuu joka ikisessä asiassa. Ikinä ei ole hyvä, ikinä eivät ole kiitollisia. Tämä lapsi on kuitenkin kohta 6 vuotta, minun mielestä jo hänestä voi alkaa vaatia jotain. Hän vinkuu, jo ei heti paikalla saa niin kuin haluaa niin sitten vinkuu ja jankkaa kunnes saa. Ja sitten se että hän haluaa jotain ihan koko ajan. Ei niinkuin pysty ollenkaan olla yksin leikkimässä. On koko ajan minun miehessä kiinni, pitää halata ja olla sylissä ja roikkuu kiinni. Myös sen olen huomannut että mitä enemmän minä katson niitä kun hän roikkuu kiinni isässään niin sitä enemmän hän roikkuu, yrittää selvästi viestittää minulle että isä on hänen eikä hän jaa häntä minun kanssa. 

Eilen oli lapsi meidän kanssa. Me oltiin paikassa missä oli paljon autoja pihassa ja lapsi sitten keksi että onpa hauskaa leikki kivillä ja heittää niitä, ja oli siis kyse tosi isoista kivistä. Minä sanoin hänellä sata kertaa että menee pois autoja luota koska piha oli iso ja paikkoja missä ei ollut ikkunoita eikä autoja missä olisi niitä voinut heittää. Mutta ei. Mieheni velikin sanoi, yritettiin molemmat selittää myös miksi ei saa heittää kiviä autojen luona. Mutta ei, ei uskonut. Kerran heitti iso kivi ja se oli centimetreistä kiinni että olisi osunut autoon. Ei uskonut, mieheni oli muualla sillä hetkellä, niin ajattelin sitten että minäpä sitten vaan olen hiljaa ja seuraan milloin se kivi menee jostan ikkunasta läpi tai tekee kolhun autoon. Noh sitten tulikin lähdön aika, onneksi mitään ei tapahtunut mutta minulla meni totaalisesti hermot. Sanoin miehelleni että jos se lapsi ei usko mitä minä sanon minä en voi olla hänen kanssa. Se että jos se saatana kivi olisi mennyt auton tuulilasista läpi niin olisi ollut kallista, rahaa mitä hetkellä meillä ei ole. Lapsi sitten alkoi valehdella että ei minä ollut sanonut mitään, ei kukaan ollut sanonut että mistä hän tietää tommosta jos ei kukaan hänelle sano, sitten meni se mun ihan viimeinen hermo ja aloin huutamaan. Se tietysti oli turhaa mutta en kestä sellaista, en vaan kestä. Ja sitten lapsi alkoi tietysti itkemään, koska eihän hänelle saa huutaa. Kaikki rauhoittui hetken päästä, mulla oli kuitenkin siltä päivältä hermot mennyt ja ne ei tullut takaisin. 

Illalla oli sukujuhlat. Uskoin että kaikki menee hyvin sen takia että lapsen äiti on koulutettu nainen ja aina sanoo että osaa mieheäni paremmin kasvattaa lapsia ja kasvattaa lapsia niin että niistä tulee kunnon ihmisiä ja äiti on lukenut joka ikinen lapsen kasvatuksesta oleva kirja ja seuraa niitä omasta mielestä ihan kirjaimellisesti. Noh eilen huomasin että ei kyllä osaa lapsia kasvattaa. Lapsi on kohta 6 vuotta ja olen nähnyt monta häntä nuorempia jotka osaa käyttäytyä paremmin. Hän vinkui että on tylsää, on kuuma, on kylmä, haluaa syliin, haluaa sitä ja tätä ja tota. Siellä mulla meni hermot siihen että hän melkein kirjaimellisesti työnsi minut koko ajan pois, eikä taaskaan uskonut mitä minä hänelle sanoin. Minulla on se hätä etten vielä osaa mieheni äidinkieltä, lapsi on syntynyt suomessa ja ollut suomessa päiväkodissa monta vuottaa niin hän ymmärtää suomea mutta aina kun minä puhun niin sitten se ymmärrys häviää johonkin. Noh siis sen kielen takia yritin pysyä miehen vieressä mutta ei lapsia koko ajan rokkui hänessä kiinni ja vinkui jostain. Meni hermot ja menin istumaan pöytään ja siellä istuin koko illan. Joko kerta kun katsoin lapsea niin hän juoksi isään kiinni ja vielä katsoi että minä nyt sitten näin heitä. 

Eilen oli todella rankka päivä. Mietin ihan oikeasti kerran mennä kotiin, koska minä en vaan jaksanut enää. Hermot oli niin mennyt että halusin vaan itkeä ja olla yksin. Mitä pitää tehdä kun ei vaan voi sietää sitä lasta? Yritän ja yritän. Sitten se lapsi valehtelee koko ajan isälleen minusta. Ihme että ei ole vielä valehdellut että olen lyönnyt tai jotain. Sitä päivää odotellessa. Eilen illalla sitten vielä halusi tablettia, sanoi että ihan oikeasti, nyt on koko päivä ollut sellainen että ei kuuntele tai tekee just sitä mitä on kielletty sata kertaa ja sitten vielä yrittää valehdella ulos asiasta ja sitten pitää illalla palkita tabletilla, sanoin siis että ei, kova ei, saa sen sitten kun osaa käyttäytyä ikäisekseen ja kun osaa kuunnella.