Kirjoitin äsken ystävistä niin tuli mieleen heti kirjoittaa toinen yhdestä hyvästä ystävästäni, tai ainakin luulin että oli hyvä ystävä

Tavattiin koulussa. Asuttiin suht lähellä toisiaan. Oltiin koulussa aina yhdessä, myös vapaa-ajalla nähtiin. Koulussa sitten mentiin vähän eri aloihin mutta pidettiin yhteyttä koko ajan, tavattiin. Ystäväni kävi loma matkalla jossa hän tapasi ulkomaalaisen miehen joka sitten rikkoi ystäväni ihan kunnolla. Mies oli todella paljon vanhempi kun ystäväni. Mies asui siellä täällä ulkomaalla, ystäväni vietti paljon vapaa-aikaa miehen luona ulkomaalla. Ystäväni muuttui niin paljon sen miehen kanssa. Ystäväni sai mies muuttamaan suomeen mutta elivät koko ajan ystäväni palkast koska mies ei saanut mitään töitä, oli jopa poliisi kuulusteluissa. Oli aina mukana kun käytiin kahvilla ystäväni kanssa ja olivat myös aina myöhässä mitä ei ollut ennen tapa ystävälleni. Sitten mies alkoi riidellä ystäväni perheen kanssa ja ystäväni ja mieheni muuttuivat omaan. Asuivat suht vähän aikaa yhdessä koska silloin se oikea mies sieltä paljastui, ystäväni ei saanut käydä missään, oli mustasukkainen koko ajan ja alkoi väljetä ystävälleni että mies on valehdellut ja paljon. 

Ystäväni meni jälkeen todella alas, sairastui, istui jopa pyörä tuolissa. Oli huonona monta vuotta. Me tavattiin ja kävin hänen luona. Mutta sitten kaikki muuttui. Hänen sisko löysi itselleen ulkomaalaisen miehen. Sen miehen mukana tuli toinen mies jolla oli myös joku suomalainen nainen josta sitten erosi ja alkoi olemaan tämän minun ystävän kanssa. Facebooki on ihmeellinen maailma. Olin käynyt kesällä tapaamassa ystäväni, ei kertonut seurustelevansa ei mitään mutta syksyllä ilmestyi facebookiin että on kihloissa sen siskonsa miehen kaverin kanssa. Olin ihan että mitä? Olin vähän loukkaantunut siitä että minä en asiasta tienyt mitään ennen kuin luin siitä facebookista vaikka oltiin koko ajan yhteydessä ja muutama kuukausi ennen olin käynyt kylässä. Noh mietin että antaa olla, en halua olla lapsellinen. Noh kesti muutama kuukausi niin tuli facebookiin että ovat menneet naimisiin. Nyt olin vihainen. Minä olin tukenut häntä kun hän oli kipeä ja oli sen miehen kanssa. Olin aina seisonut hänen vieressä, kuunnellut ja ollut siinä. Luulin oikeasti että oltiin hyvät ystävät mutta näköjään ei oltu. Hyvä ystävä ei mene naimisiin eikä ilmoita mitään. Noh aloin taas miettiä että ehkä menivät salassa muiltakin ja sillee. Mutta sitten näin kuitenkin häistä kuvat, eli oli ollut hääjuhlat ja kaikki niin silloin paloi minulta hermot. Päätin että minä en enää ota häneen yhteyttä jos hän ei ota niin sitten meidän ystävyys oli siinä. Että noin ei tehdä ystävälle, tai minä en viissiin ollut hänelle hyvä ystävä vaan joku jonka päälle kaataa kaikki paska ja sitten kun tuli jotain muuta niin oltiin ihan hiljaa. 

Olin ihan oikeasti loukkaantunut. Mutta kuitenkin mietin että miten kaikki on voinut heillä mennä noin nopeasti ja miksi? Noh sittenhän minä sen ymmärsin että mies tarvitsee paperit kuntoon suomeen. Miksi muuten menneet noin nopeasti naimisiin? Sen jälkeen meillä oli todella pitkä aika kun ei kirjoitettu eikä mitään kunnes sitten mun ystävä otti yhteyttä. Sen jälkeen on menyt nyt joku vuosi ja ollaan ehkä noin 1-2 kertaa nähty ja kirjoitetaan noin1-2/6kk vaikka välimatka meillä ei edes ole 50km. 

Voi olla että noitten naimisiin menojen kanssa olin lapsellinen mutta kun tiedän että häät ei olleet edes pienet. Välillä jo ihmiset menee niin naimisiin että vaan lähisuku ja ei muuta, tai sitten vaan todistajat paikalle ja ei muuta. Mutta tämä, että elämässä tapahtuu jotain noin isoa mutta ei sano asiasta yhtään mitään. Se kyllä loukkasi minua, se oli minulle kuitenkin vihje että en ole hänelle yhtä tärkeä kuin hän oli minulle. 

73cbd87fabe564e1688cd1be9abe2d33.jpg