Tänään meille töihin tuli työntekijöitä muulta, niin oli myös siinä vuoden vaihteessa. Siellä toisessa paikassa on yksi minun pari vuotta nuorempi nainen joka valittaa. Hän valittaa kaikesta ja kaikista ja hän on niin ylimielinen. Kaikki aina yleensä sanoo huomenta kun tulee töihin, hän vaan käveli kun olisi ollut joku pomo kaikista ohi ja ei sanonut yhtään mitään. Sitten hän tulee pukuhuoneesta kahvihuoneeseen ja sanoo kovalla äänellä että teillä oli kyllä varmasti minua jo ikävä, meinasin huutaa "EEEIII ollut". Hän on sellainen ihminen jota minä vihaan, yli kaiken. Isomielinen ja sellainen että tietää kaikesta kaiken mutta mitään ei kuitenkaan halua tehdä. Hän sai oman työpaikan kännykkä, miksi se pitää olla päällä eikö työpaikka ole suljettu, miksi hänellä pitää se olla, hän kyllä sulkee sen koska nehän on suljettu ei hän siihen vastaa... AAAAARRGGH!!! Mulla menee hermot sellaisiin vinkujiin, varmasti syntynyt perheeseen jossa hän on ollut se prinsessa ja saanut kaikki tarjoiltu suoraan pöytään ja kultalusikalla vielä, ne yleensä on tuollaisia. Joku päivä ne kasvaa sitten aikuisiksi ja pitää alkaa elää omaa elämää ja silloin yllätys yllätys pitää tehdä töitä! ja jos työ ei miellytä niin ole hyvä ja vaihda työpaikkaa, ei tarvitse heti aamusta alkaa valittaa ja tehdä kaikilla paha olo. 

Miksi pitää valittaa, olisi kiitollinen että on töitä ja on terve ja että on olemassa. Jos elämä on niin huono että pitää koko ajan valittaa niin tee asialle jotain. Tiedän itse että minulla ollut pitkä aika sellainen vaihe että olen kotona valittanut ihan kaikesta. Mutta minä tiedostan itse että olisi pitänyt hankkia apua mutta ei ole hankkinut mutta en minä istu töissä heti aamusta valittamassa kaikesta koska tiedän että sellaisesta tulee muille vaan huono olo. Se valittaminen ja huono olo ainakin minuun tavalla tai toisella tarttuu kun joku on sellainen. Ja vielä nuori ihminen millainen hän on sitten 20v päästä, toivottavasti en tarvitse silloin hänen kanssa tehdä töitä.