Vastaus otsikkoon, EI KUKAAN!

Olen aina ollut se ystävä joka on aina siinä ja joka aina kuuntelee kun ongelmia ja lohduttaa omalla tavalla. Mutta missä kaikki on kun minulla on asiaa mitä pitäisi kuunnella tai kun minä tarvitsen lohtua. EI MISSÄÄN!

Minulla on vanha ystävä jonka kanssa aina kirjoitetaan. Hän kirjoittaa lapsista ja perheestään ja ongelmista ja minä luen ja kommentoi. Heti kun minä kirjoitan jostain murheest tai minun ongelmista niin hiljaa, ei mitään kirjoita vastaan. Tiedä juu että hänellä on lapsia ja ei varmaan ehdi tai jaksa tai mitä vaan mutta ihan sama, vaikka minulla ei ole lapsia niin on minullakin tarve että joku mua kuuntelee ja lohduttaa välillä MUTTA EI!!

Onko se niin että lapseton ei saa ongelmista puhua lapsettomalle? Vaan niin että lapsellinen saa puhua ongelmista lapsettomalle ja se lapseton pitää vaan ottaa kaikki vastaan koska eihän lapseton mitään elämästä tiedä? Onko se niin?

Miksi se on niin? Sen jälkeen kun tulee ystäväiä jolla on lapsia niin minun pitää vaan kuunnella ja lohduttaa niitä mutta minulla ei ole enää ketään joka minua kuuntele tai lohduta kun minulla on ongelmia, vai onko se niin että minulla ei mitenkään voi olla ongelmia kun minulla ei ole lapsia. Niin kuin en minä myöskään voi valittaa uupumuksesta koska eihän minulla ole lapsia niin en mitenkään voi olla uupunut. Miksi maalima on mennyt niin, jos haluaa jonkun joka kuuntelee tai lohduttaa niin pitää olla ystäviä ilman lapsia tai jos on uupunut ja siitä haluaa puhua niin pitää myös olla ystäviä ilman lapsia. 

Ihminen ilman lapsia voi olla yhtälailla uupunut ja väsynyt ja voi olla ongelmia vaikka ei ole lapsia. Minä voin uupua töissä. Minä voin myös nukkua yöllä vaan 2h ja sen takia ollut väsynyt. Minulla oli kerran kova keuhkokuume, noin 2vko oli yli 38 kuumetta. Olin niin väsynyt että nukuin koko päivä kun mieheni oli töissä niin että illalla jaksoin hänen kanssa seurustella ja olla. Illalla välillä itkin kun olin niin väsynyt vaikka olin koko yön nukkunut ja siihen lisäksi vielä koko päivän. Ääni ei kulkenut, hengitys ei kulkenut ja olo oli niin huono että olisi vaan halunut pois. Itkin välillä ihan vaan sen takia että olin niin väsynyt ja en halunnut olla enää kipeä. Mietin kyllä että mitä jos olisi ollut vielä lapsia mitä olisi pitänyt vielä hoitaa, että en olisi kyllä enää jaksanut, että onni siinä oli että sai olla yksin päivällä ja sai nukkua mutta kun se ei auttanut. 

Muistakaa se että vaikka teille on lapsia ja ette aina jaksa tai ehdi niin teidän lapsettomilla ystävillä voi myös olla huolia ja ongelmia josta ne haluaa että kuuntelette, että välttämättä tarvitse muuta tehdä kun kuunnella ja näyttä sille ystävälle että myös te olette täällä hänen takia ja että te välitettä hänestä!